Yhdet häät ja yhdet hautajaiset

Viikonloppuna haudattiin jo seitsemän vuotta sairaalan vuodeosastolla ollut Aino-tätini. Oikeastaan Aino-täti oli isotäti, se oli mummon sisko. 

Aino-täti on aina ollut vanha, niin kauan kun muistan. Se asui ennen 
terveyskeskukseen muuttoa Kalle-enon kanssa Hevossuolla, noin 25 kilsaa
Kiuruveden keskustasta. Ja sillä oli aina mustat kumisaappaat jalassa. Kun pikkutyttönä aloin maalla käymään, se oli jo yli 60. Se esitteli aina kaikki reseptinsä
ja lääkkeensä. Ja otti aamuisin hota-pulveria päänsärkyyn. Jossain vaiheessa päivää, kun se päätä alkaa kuitenkin 
särkemään.

Aino-tätin poika Erkki oli mun kummisetä ja kun Erkki-serkku kuoli 17 vuotta sitten
aivokasvaimeen, Aino-täti menetti elämänilonsa. Niinpä siis olen joutunut
seuraamaan lähinnä mummon kautta sitä taistelua, jota tätin kanssa on käyty.

Jokakesäisillä maallakäyntireissuilla olen taistellut itseni kanssa ja saanut purra
hammasta, kun Aino-tätiä ollaan käyty vuodeosastolla katsomassa. Itku on päässyt joka kerta, niin surulliseksi on mieli tullut. Vanhukset makaavat sängyissään, kun eivät poiskaan pääse.

Kerran päivässä pääsee katsomaan ikkunasta ulos. Kaikki ovat vaipoissa, kun
hoitajilla ei ole aikaa käyttää vessassa. Enpä ihmettele, että Aino-täti oli tyytyväinen viimeisenä iltanaan. Se tiesi etukäteen, että lähtö on lähellä ja oli helpottunut.

-----------------------------------------------------------------------------------

Tänään sain myös kutsun vuosisadan Matti ja Mervi -pariskunnan häihin. Tiesin, että kutsu oli ehkä odotettavissa, mutta nyt se on silti todistettavasti olemassa, Tessa ja Sami menee naimisiin. Onneksi olkoon vaan teille ja yrittäkää nauttia myös niistä järjestelyistä...