Vaalitouhuilua

Oman blogin kirjoittaminen on jäänyt vähemmälle, kaikki luppoaika kuluu nykyään Antin vaalitouhuja pyöritellessä.

Nää on ehkä mun neljännet eduskuntavaalit niin, että voin sanoa olevani tosissani mukana. Ja kyllä sitä on mukava huomata, että ihminen on oppiva eläin. Viime vaaleissakin tehdyt hölmöilyt on vielä mielessä ja niihin on osattu vähän paremmin ennakoitua. Edelleenkin on kampanjan varrella jäänyt paljon hampaan koloon seuraavaa kertaa varten.

Ja tulihan ne pakkasetkin. Mitäs se vaalikojulla seisoskelu olisi ilman kahta villakerrastoa lisättynä toppahousuilla ja nahkarukkasilla, joiden kanssa on todella näppärää jakaa niitä käyntikortteja.

Edelleenkin rintaani röyhistellen kuuntelen kehuja nenäliinojen näppäryydestä ja laatikoiden vähetessä täältä kotoa, alkaa kotikin näyttää jo taas kodilta. Tosin varastosta en puhukaan mitään.

Viime viikon lauantai oli taas hyvä esimerkki niistä oppimisen paikoista. Jos Antin kanssa kahdestaan kiertää ympäri Vantaata vielä Mimosaa perässä raahaten, ei aikataulujen pysyminen ole käytännössä mahdollista. Mukavaa silti oli ja tosiaan se 800 ihmistä saavutettiin kahdessa ja puolessa tunnissa. Mahtavaa.

Ja mä olen edelleenkin säästynyt niiltä jalkautumisen nurjilta puolilta, eli vastaan on tullut vain niitä ihmisiä, jotka kehuvat nuorta intoa ja osaamista. Ja kyllähän me näytetään hyviltä yhdenmukaisissa liiveissä ja hymyt naamalla. Jes!