Mukavaa oli, kun aurinko paistoi ja lämmitti. Grillimakkara tuoksui hyvältä, vaikka makkaraa en kyllä olisi suostunut syömään. Ihanaa oli nähdä muutamia ala-asteelta asti tuttuja kavereita, joiden kanssa aina luvataan kyläillä ja "käydä lounaalla". Ja ikinä en saa aikaiseksi. Suurin osa asuu vielä Hakunilassa ja kylläpä olisi niin helppoa hypätä bussiin ja mennä kahville. Mutta ei. Aina sitä keksii itselleen tekosyitä jos jonkinlaisia.
Vaalitouhuihin on kyllä höyrähtänyt ihan täysin. Lähes 16 tuntia päivässä pyörii ajatukset vaalien ympärillä. Jos ei päivittele nettisivuja, kalenteria tai pyörittele talousasioita, kyttää lehtiä, nettiä ja telkkaria uusista uutisista. Kylläpä on elämä kaukana niiden koulukaverien elämästä.
Pitkästä aikaa olivat tytöt puhuneet baariin lähdöstä. Ja jos mulla ei oo sillon 17.3. mitään, olisin lämpimästi tervetullut. Eipä mulla sillon oo mitään...
Aika marginaalisen joukon sitä kuitenkin loppujen lopuksi tavoittaa, teki mimmosen kampanjan tahansa. Vaikka Antilla on kohta 7000 ihmistä plakkarissa, on se kuitenkin Uudenmaan mittakaavassa helvetin vähän. Toisaalta joko meidän mainokset lehdissä on isoja tai graafikko onnistunut luomaan oikean ilmeen, kun ihmiset muistavat ja tulevat kertomaan nähneensä mainoksen lehdessä. Semmonen tuntuu aina mukavalta, kun meidät on nähty.
Mimosa alkaa jo olla aika myrtsinä, ihmettelee eikö se Antti jo mene sinne eduskuntaan, kun alkaa tää vaalitouhu jo kypsyttää. Monesti se kuitenkin iltaisin ottaa omatoimisesti nenäliinapaketit ja tarrat esiin. Toisaalta hellyyttävää ja toisaalta peiliin katsomisen paikka. No, onneksi meitä on tässä perheessä kaksi aikuista. Ja ymmärtävät isovanhemmat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti