Viimeinen viikko lomaa kuluu hurjaa vauhtia ja ajatukset harhailee jo työpaikalla. Jäin suoraan ratkaisevasta valtuuston kokouksesta lomalle eikä mitään oikein ehtinyt laittaa kunnolla kesäteloille.
Enpä muista milloin olisi ilmojen kanssa ollut yhtä huonoa tuuria. Ensimmäinen viikko oltiin Pohjantähti-leirillä Kisakeskuksessa ja siellä paistoi aurinko, niin kuin aina. Lopun aikaa onkin sitten saanut iloita muutaman tunnin mittaisista pilkahduksista.
Muuten kesälomalla on ollut mukavaa. Käytiin pakollinen käynti Savon mualla, Kiuruveellä, vaarin luona ja samalla reissulla jäätiin kolmeksi yöksi Rauhalahteen. Löydettiin loistava camping-alue, meillä oli lainassa appiukon asuntoauto.
Koko perhe ihastuttiin täysillä asuntoautoiluun. En ole ikinä tuntenut mökkeilyä omakseni ja hirvittää ajatellakin, että näiden sadan neliön lisäksi pitäisi toistakin huushollia värkätä. Nyt ei puutukaan enää kun 20 tonnia, että saisi edes käytetyn karavaanin. Että se siitä. Toivotaan, että appiukon suosio jatkuu tulevaisuudessakin ja auton saisi käyttöön vaikka vaan viikoksi kesässä.
Olen myös unelmoinut kuivausrummusta. Sitäkään en ole aiemmin kaivannut, mutta yritäpäs pestä 8 koneellista pyykkiä, kun kuivaukseen on kaksi telinettä ja ilmankosteus jo valmiiksi hipoo sataa. Myönnän olleeni energiantuhlaaja, kun pidin saunaa päällä, että vaatteet olisivat edes joskus kuivat...
Oltiin myös ekaa kertaa Valkeakoskella Työväen musiikkijuhlilla, dayn porukan kanssa. Ja mukavaa oli. Meillä oli Daamien keikkakin lauantaina ja ihmeellisen vähällä jännityksellä selvisin. Mukavaa oli, kun ei ollut itse järjestämässä mitään ja pysyin poissa myös keittiöhommista. Tosin Mimosan ikävöinti aiheutti kyllä huonoa omaatuntoa, mutta eipä ihme. Onhan se ollut jo reilusti yli kuukauden pois tarhasta, pelottaa jo valmiiksi mitä tarhaan takaisinmeno teettää.
Aina pitää löytää positiivisia puolia.
En ole palanut kertaakaan vesirakkuloille tänä kesänä. Aurinkorasvaa ei ole kulunut nimeksikään. Kaasua ei ole tarvinnut grilliä varten ostaa vielä kertaakaan lisää. Mimosaa ei ole tarvinnut vahtia hukkumisen, auringonpistoksen tai palamisen varalta.
Tällaista se on se Suomen kesä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Samansuuntaisia näyttää olevan haaveet ja ajatukset lapsiperheissä. Meillä tosin taidetaan kesäasuntoasiassa päätyä toisenlaiseen ratkaisuun, mutta siitä sitten myöhemmin enempi.
Kuivausrummusta minäkin haaveilen. Naapurin miehet (!) ovat kehuneet sen helppoutta, vaatteiden pehmeyttä ja pölyn vähenemistä. Mutta pitäisikö samalla vaihtaa pesukonekin, että saisi kunnon tornin, joka pysyy pystyssä? Siinäpä sitä on syysilloille pohdittavaa... D:)
Kuivausrumpu on ihan ylin ykkönen kodinkoneista pienessä kodissani - ei todellakaan tarvitse oskarinoksaa enempää tilaa muuhun vaatteiden kuivatukseen. Alushousuja ei kannata sinne rumpuun tyrkätä, tuppaavat sulamaan siinä kuumuudessa :)
Ei tartte muuten ostaa koko höskää uudelleen, jos on sivustatäytettävä masiina; niihin saa semmottisia tukia, joilla se torni pidetää pisattomana.
Meillepä saapui alkuviikosta torni. Elämäni ensimmäinen uutena ostettu pyykinpesukone ja päälle kuivausrumpu. On hienoja. Vielä kun saadaan tila kunnostettua, niin kaverukset saadaan oikeasti torniksi, eikä vierekkäin kuten nyt...
Lähetä kommentti