Pulkkamäessä

Enpä muistanutkaan sitä fiilistä, jonka saa vain pulkkamäessä.

Otin itseäni niskasta kiinni ja sohvan houkuttelevasta olemuksesta huolimatta raahauduin Mimosan kanssa pulkkamäkeen. Eipä täällä montaa paikkaa ole, josta ei asfaltti paista, mutta se yksi mäki kuitenkin. Se sama, jossa Antin kanssa joskus pienenä on stigalla vilistetty puita päin.

Voi sitä lapsen riemua, kun on lunta. Ja täytyy myöntää, että kun Hakaniemen tori on valkea ja kylpee auringossa, ei voi olla hymyilemättä. Tapahtui seinien sisäpuolella sitten mitä tahansa. Ja siellähän tapahtuu.

Omaa työaikaa on vienyt paljon perjantainen TEAM -projektin henkilökunnan tiedotustilaisuus. Ihmisillä kun tuppaa olemaan aika paljon epäluuloja kaikkea uutta ja tuntematonta kohtaan. Tosiasia vaan on se, että vaikka kymmenet ja taas kymmenet ihmiset kuudesta ammattiliitosta tekevät vimmatusti töitä projektin eteen ja yrittävät selvitellä asioita parhaansa mukaan, ei kaikki ole vielä selvää. Ja senhän on saanut lukea muutaman toverin kommenteista sieltä sun täältä. No, perjantain tilaisuudesta tulee ainakin mukava ja erilainen. On meinaan luvassa vähän erilainen tiedotustilaisuus kuin mitä voisi kuvitella, mutta enpä paljasta enempää. Mistä muistuikin mieleen, että joku pitää nakittaa ottamaan valokuvia...

Onneksi kohta on pääsiäinen ja muutama päivä enemmän aikaa hengähtää. Seitsemältä töihin, viideltä kotiin, kuudelta ruokaa, seitsemältä pyykkiä ja tiskiä, yhdeksältä koneelle ja yhdeltätoista nukkumaan alkaa jo puuduttamaan. Kaiholla muistelen niitä aikoja, kun piti olla ennen kuutta jo lentokentällä tukka putkella menossa jonnekin kuuseen.

Jospa joskus osaisi olla tyytyväinen siihen mitä on, vaan kun ei.