No nyt se sitten tuli se syysahdistus. Koti ei meinaa siistiytyä millään tavalla, kun joka ikinen ilta on jotain menoa. Ja viikonloputkin on tilkitty täyteen vaikka minkä moista turhaa menoa.
Onneksi on muutamia tovereita, jotka pitää huolen, että pysyy edes jollain tavalla järjissään.
Sunnuntaina vietettiin isänpäivää ja koska muutto on vienyt kaikki ajatukset normaalista elämästä, olin unohtanut koko hemmetin isänpäivän. Ja lauantai-iltana tein rohkean päätöksen olla ostamatta mitään Jussille. Olen tähän astikin miettinyt, miksi ne puolisot niitä lahjoja hommaa. Eikös se ole Isän päivä, eikä Jussi mikään isä mulle ole.
Mimosa oli kyllä näpeltänyt pikku sormin kaksikin lahjaa kortin kera.
Ja huonoa omaatuntoa lievitti myös se, että Jussilla oli just synttärit, joten paketteja on tullut viime aikoina muutenkin.
Silti, kai ne mainokset saavat aikaan illuusion siitä, ettei päivänsankari ole mitään, jos ei sitä ympäröi kasoittain kaiken maailman partakoneita ja pappatohveleita.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti