Kevättä rinnassa

Voi, että mä rakastan aurinkoa. Varsinkin näin keväisin, kun ei naama pala. Voi olla täysissä pukeissa ilman tukehtumiskuolemaa ja ilman 50-kertoimen aurinkorasvaa. Jostain naistenlehdestä luin, että kaikille naisilla herää näin keväisin pesänrakennusvietti. Mä en kyllä usko, mutta jotenkin sitä tuntee itsensä nyt energisemmäksi. Ensimmäistä kertaa keväällä on oma muutaman neliön piha, jota rapsutella. Innolla odotan, mitä piha tuo tullessaan. Viherpeukalo syyhyää.

Viikonloppuna tein myös pitkästä aikaa pakastimen täyteen ruokaa. En muistanutkaan kuinka mukavaa puuhaa sekin on. Menetettyä aikaa Mimosan kanssa on kurottu takaisin ja pikkukokin kanssa on mukava puuhastella. 
Välillä aina unohtaa, että ikää on vain viisi. Tyyppi juttelee niin nasevia ja on niin iso.

Piti ostaa 7-8-vuotiaiden kevätpuku, että löyty sopiva. Ja ensimmäinen hammaskin vihdoin viimein alkoi heilumaan. Ja kohta se on jo eskarilainen. Hui kamala, miten aika menee nopeesti.

Vain elämää, ei sen enempää

Vaaleista on selvitty ja pakollinen pään tyhjennyskin (siis talviloma) pidetty. Paljon on saanut puhua ihmisten kanssa. Alkuviikko meni sohvalla loikoillessa ja tiedottomana telkkaria katellessa ja silloin oli ehkä parempikin olla vaan hiljaa.
Mutta nyt taas jaksaa jo analysoida.

Osalla mielessä on ollut niitä kuuluisia jälkiviisauksia, se on kumma miten jotkut ihmiset osaa pantata tietoa pitkään vain kertoakseen sen jälkeenpäin. Minulla jos löytyisi suuria viisauksia, kertoisin ne varmasti jo etukäteen. Osa taas on jo suunnannut katseen seuraaviin vaaleihin. Niihinhän ei ole enää kuin puolitoista vuotta.

Ja kylläpä itsetutkistelun paikka on. Koivukylässä ihmiset teki töitä ja silti äänestysprosentti hipoo kuuttakymppiä. Hakunilassa Oripuiston äänestysalueella jäätiin 57%, samanlaisia viestejä kantautui Korsosta. Kunnallisvaaleissa prosentti on muutenkin pienempi.

Koko kunnallisvaalien ja valittavien valtuutettujen merkitys kyllä häviää, jos ison lähiön asukkaista alle 40% käy äänestämässä. Voiko silloin enää puhua kansalaisten vaikuttamisesta? Tai voiko silloin enää katsoa demokratian toteutuvan?

Paljon myös odotan Iso-Antin työryhmältä. Ja ehkäpä sitäkin enemmän vielä jatkotoimenpiteiltä. Valitettavasti olen oppinut huomaamaan, että on niin helppoa "perustaa työryhmä" ja "tehdä selvitys", mutta sitäkin vaikeampaa ryhtyä radikaaleihin ratkaisuihin, joita selvityksen ja työryhmien yhteenvedot vaatisivat.

Surullista on myös se, että analyysia vaaleista ja omia mietteitä pitää tuoda esille MTV3:n ja Hesarin kautta. En tiedä johtuuko se siitä, että halutaan tuoda julki ettei SDP ole jymähtänyt paikoilleen. Vaiko siitä, ettei ihmiset usko asioiden menevän eteenpäin normaalia reittiä organisaatiomme hallinnon kautta.

Vaikka kyynikko olenkin, odotan innolla eri vaalianalyysikeskusteluja, joissa aion (ehkäpä sitten päätä seinään lyöden) tuoda esille omia ajatuksiani ja tulevaisuuden näkymiäni. Kyllähän todellisuus on se, että uusia ajatuksia ja uusia keinoja tähän työhön tarvitaan. Soppatykit, vaalimökit, ruusut ja kahvit on ihan jees. Mutta tarvitaan myös muuta. Tarvitaan niitä hulluja ideoita, joista ehkä jopa puolet saattaa toimia. Ja tarvitaan niitä hulluja ihmisiä, jotka ovat valmiita laittamaan itsensä likoon ja kokeilemaan niitä hulluja ideoita.

Ja tarvitaan myös niitä ihmisiä, jotka antavat tälle liikkeelle uudenlaiset kasvot. Niitä, jotka eivät ole jo keski-iän ylittäneitä miehiä. Niitä, jotka voivat uskottavasti puhua omalla kokemuksella pienten lasten kanssa elämisestä, pätkätyön tekemisestä, asumistuesta ja pakosta ostaa oma asunto. Ja ne ihmiset pitää löytyä muualtakin kuin esitteen kannesta. Niitä ihmisiä tarvitaan paikallisiin yhdistyksiin ja paikalliseen toimintaan.

Vastoinkäymiset on vain mahdollisuus oppia uutta.

Kaksi yötä vaaleihin on...

Viimeisetkin neäliinat on tarrotettu, kaiken kaikkiaan niitä on huomisiltaan mennessä jaettu lähes 13 500 pakettia. Viimeiset ruusut laputettiin äsken, niitäkin on tuhatkunta lähtenyt maailmalle ja 600 pusua. Ja 1000 pussia kukkasipuleita.

Lehteä painettiin 70 000, luukutettavia esitteitä 80 000 ja käsijakoesitteitä 20 000. Käyntikorttien ensimmäinen painos oli 5000 ja toinen 10 000.

Kävi miten kävi, mahtava kampanja saatiin aikaiseksi ja ei voi olla kuin tyytyväinen. Tosin, ehkäpä se hymy irtoaa paremmin, jos äänimääräkin tyydyttää.

Pitkä päivä siitä sunnuntaista tulee joka tapauksessa.

*****************************************************************************

Tuntui kummalta ajatella, kun tänään töistä lähdin, että loman jälkeen kun palaan takaisin, on vaalit ohi. Elokuusta asti on psyykannut itseään ja sitä Anttia. Maaliskuun 18. päivä oli niin kaukana, kun ensimmäistä kertaa istuttiin alas. Yli vuosi sitten. Ja nyt se päivä on käsillä.

Joulun jälkeinen aika on kulunut yhdessä hujauksessa. Samoin aika uudessa kodissa, tai uudessa työpaikassa.

Tai ehkäpä sitä itse on kehittänyt itselleen uuden aikamäärityksen, jossa viikot muuttuvat kuukausiksi ja kuukaudet puoliksi vuosiksi.

Enää ei Mimosankaan ikää laske kuukausissa tai edes puolissa vuosissa. Se on viisi, ennen kuin täyttää kuusi.

Musta on tosiaan tainnut tulla vanha.

Adrenaliinia muidenkin tarpeisiin?

Huh huh.

Perjantaina oli bileet Pinkussa. Kaiken vaalitohinan keskellä en edes muistanut jännittää. Paikalla oli mun mittakaavassa mahtavia esiintyjiä; Sami ja Maarit Hurmerinta sekä Freeman. Mä olin koko päivän ja oikeestaan koko viikon niin laput silmillä, etten oikeestaan edes tajunnut kun vasta pöydässä istuessani ja Maaritin laulua kuunnellessa, että tässä nää nyt on.

Ilta meni mukavasti ja jatkui pitkälle yöhön, olin vasta vähän ennen puolta neljää kotona. Istuskeltiin Mikan, Juhan ja Elsen kanssa ensin Pinkussa ja sitten Keisarissa. Eipä sielläkään ole tullut käytyä sitten ty:n pikkujoulujen joskus vuosia sitten. Nyt pysyttiin säädyllisesti yläkerrassa. Ja kylläpä silmiäni pyörittelin, kun tajusin taas olevani tooodella kaukana mua vain vajaa kymmenen vuotta nuoremmista.

Ja tajusin myös sen, kuinka mukavaa on olla polttamatta. Pitkästä aikaa olen ollut monena kapakkailtana peräkkäin polttamatta ja kyllä huomaa aamulla eron. Eikä sitä oikeastaan tee edes mieli, kun vieressä ei kukaan polta. On siitä Häkkisen pojasta ollut paljon apua.

**********************************************************

Vielä viisi työntäyteistä päivää edessä. Sunnuntai menee tulisilla hiilillä vaalilautakunnassa. Viime viikonloppu oli kyllä mieletön. Jotakin fysiologista mielipuolisuutta on kyllä ilmassa, kun tuntuu, että jostain vaan tulee se voima nousta jokaikinen aamu sängystä ja painaa lähes 12-tuntista päivää.

Lauantaina tehtiin melkein kellon ympäri hommia ja sunnuntainakin pelkästään nettisivujen päivittämiseen meni lähes 3 tuntia.

Silti tää vaan on ihan helvetin mukavaa. Sunnuntaina paistoi aurinko täydeltä taivaalta ja ilmassa haisi kevät. Onneksi ei ihan vielä nokka palanut.

Lauantaina kävi muuten hassusti, kun oltiin Espoossa. Oltiin menossa Espoontorille ja kummallekaan meistä ei tullut mieleenkään, että se vois olla kauppakeskus. Niinpä pyörittiin hulluna ympyrää ja ihmeteltiin, kun ei demareita näy...

Mukavahan se oli siellä toppahousuissa ja villasukissa pyöriä. Kyllä on Espoossa demareilla tässä suhteessa vaalityön kissanpäivät. Toisaalta, kun päivä on hieno, on tosi mukavaa olla pihalla.

Hiekkalaatikon ihmeellinen maailma

Koin taas pienen järkytyksen, kun vein Mimosaa tarhaan.

Todistin tilannetta, jossa Mimosa otettiin avosylin leikkiin mukaan ja kaksi muuta tyttöä jäi rannalle ruikuttamaan. Ja syy oli se, että näille kahdella tytöllä ei ole yhtä kalliita leluja kuin muilla tytöillä.

Pitää olla siis Baby Born -nukke, että pääsee sisäpiirin jengiin.

Mulla oli kiire bussille, joten jouduin jättämään tilanteen. Ja kiroilin mielessäni omaa tytärtäni. Miten ihmeessä se on voinut lähteä mukaan tommoseen juttuun?

Mä olen pienestä asti opettanut, että kaikkien kanssa pitää leikkiä ja vaikka muut keksisi mitä hölmöä, mukaan ei saa lähteä.

Mimosalla itsellään oli uudessa tarhassa alussa vaikeaa, joten luulisi sitä osaavan edes vähän sympatiseerata muita.

Illalla siis neitiä odottaa tiukat keskustelut...

******************************************************************************

Eilisaamulla olin jakamassa Antin kanssa appelsiineja Tikkurilan juna-asemalla. Hauikset on kipeinä laatikoiden kantamisesta, mutta taas kerran tuli todistettua ihan hullun idean toimivuus. 500 appelsiinia meni alle tunnissa, tosin mukana jakamassa olin myös toinen ehdokas, Kuusiston Merja.

Mieleen vaan jäi kummallinen tilanne. Kaksi naista olivat hyvillään, kun Merjan tukiryhmäläinen tarjosi piristäviä appelsiineja, kieltäytyivät kuitenkin ottamasta
esitettä. Jakajan mielestä käyttäytyminen oli pöyristyttävää ja törkeää. Kyllä nyt appelsiinin saamiseksi pitää mainos ottaa mukaan.

Meillä taas koko kampanjan lähtökohta on ollut yleinen näkyminen. Tottakai ehdokkaan mainostaminen on tärkeää, mutta ihan yhtä tärkeää on kertoa siitä, että vaalit on tulossa. Ja joka kerta, kun joku ilmoittaa äänestävänsä kokoomusta, keskustaa tai vaikkapa toista demariehdokasta, olen aina onnitellut hyvästä valinnasta. Valinnasta äänestää.

2 viikkoa

Nyt se sitten alkoi. Se viimeinen kaksiviikkoinen ennen vaaleja.

Koko kampanja on ollut valmistelua tätä loppuhuipennusta varten. Elokuusta asti on painettu hommia ja onhan se tuottanut tulosta. Huomenna menee 10 000 kontaktia rikki ja se on kyllä saavutus, kun on omilla jaloilla saatu aikaiseksi.

Antissa ei edelleenkään näy väsymyksen häivääkään ja se on ihan yhtä innoissaan vaalityöstä kun minäkin. Lauantaina tuli taas todistetuksi se, miten mukavaa se onkaan koko päivä viilettää. Espoonlahden markkinoille oli vanhempi rouvasihminen tullut vain ja ainoastaan tapaamaan Anttia, oli nähnyt ilmoituksen lehdessä.

Ja Tikkurilassa mummoarmeija tuli hakemaan nenäliinoja, kun olivat kerhossa kuulleet fiksusta nuoresta miehestä, joka puhuu järkeviä.

Viimeisiä fiksailuja tehdään kalenteriin, esitteet pistetään eteenpäin jakajille, nenäliinoja tarrotetaan minkä ehditään ja sitten se alkaa olla pelkkää luukutusta ja ihmisten tapaamista. Iltatöiksi jää nämä blogin ja Antin nettisivujen päivittelyt. Mutta kyllä nyt kaksi viikkoa menee vaikka päällä seisten.

Ja sitten onkin viikon talviloma. IHANAA!!!