Hiekkalaatikon ihmeellinen maailma

Koin taas pienen järkytyksen, kun vein Mimosaa tarhaan.

Todistin tilannetta, jossa Mimosa otettiin avosylin leikkiin mukaan ja kaksi muuta tyttöä jäi rannalle ruikuttamaan. Ja syy oli se, että näille kahdella tytöllä ei ole yhtä kalliita leluja kuin muilla tytöillä.

Pitää olla siis Baby Born -nukke, että pääsee sisäpiirin jengiin.

Mulla oli kiire bussille, joten jouduin jättämään tilanteen. Ja kiroilin mielessäni omaa tytärtäni. Miten ihmeessä se on voinut lähteä mukaan tommoseen juttuun?

Mä olen pienestä asti opettanut, että kaikkien kanssa pitää leikkiä ja vaikka muut keksisi mitä hölmöä, mukaan ei saa lähteä.

Mimosalla itsellään oli uudessa tarhassa alussa vaikeaa, joten luulisi sitä osaavan edes vähän sympatiseerata muita.

Illalla siis neitiä odottaa tiukat keskustelut...

******************************************************************************

Eilisaamulla olin jakamassa Antin kanssa appelsiineja Tikkurilan juna-asemalla. Hauikset on kipeinä laatikoiden kantamisesta, mutta taas kerran tuli todistettua ihan hullun idean toimivuus. 500 appelsiinia meni alle tunnissa, tosin mukana jakamassa olin myös toinen ehdokas, Kuusiston Merja.

Mieleen vaan jäi kummallinen tilanne. Kaksi naista olivat hyvillään, kun Merjan tukiryhmäläinen tarjosi piristäviä appelsiineja, kieltäytyivät kuitenkin ottamasta
esitettä. Jakajan mielestä käyttäytyminen oli pöyristyttävää ja törkeää. Kyllä nyt appelsiinin saamiseksi pitää mainos ottaa mukaan.

Meillä taas koko kampanjan lähtökohta on ollut yleinen näkyminen. Tottakai ehdokkaan mainostaminen on tärkeää, mutta ihan yhtä tärkeää on kertoa siitä, että vaalit on tulossa. Ja joka kerta, kun joku ilmoittaa äänestävänsä kokoomusta, keskustaa tai vaikkapa toista demariehdokasta, olen aina onnitellut hyvästä valinnasta. Valinnasta äänestää.