Voi, että mä rakastan aurinkoa. Varsinkin näin keväisin, kun ei naama pala. Voi olla täysissä pukeissa ilman tukehtumiskuolemaa ja ilman 50-kertoimen aurinkorasvaa. Jostain naistenlehdestä luin, että kaikille naisilla herää näin keväisin pesänrakennusvietti. Mä en kyllä usko, mutta jotenkin sitä tuntee itsensä nyt energisemmäksi. Ensimmäistä kertaa keväällä on oma muutaman neliön piha, jota rapsutella. Innolla odotan, mitä piha tuo tullessaan. Viherpeukalo syyhyää.
Viikonloppuna tein myös pitkästä aikaa pakastimen täyteen ruokaa. En muistanutkaan kuinka mukavaa puuhaa sekin on. Menetettyä aikaa Mimosan kanssa on kurottu takaisin ja pikkukokin kanssa on mukava puuhastella.
Välillä aina unohtaa, että ikää on vain viisi. Tyyppi juttelee niin nasevia ja on niin iso.
Piti ostaa 7-8-vuotiaiden kevätpuku, että löyty sopiva. Ja ensimmäinen hammaskin vihdoin viimein alkoi heilumaan. Ja kohta se on jo eskarilainen. Hui kamala, miten aika menee nopeesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti