Vaaleista on selvitty ja pakollinen pään tyhjennyskin (siis talviloma) pidetty. Paljon on saanut puhua ihmisten kanssa. Alkuviikko meni sohvalla loikoillessa ja tiedottomana telkkaria katellessa ja silloin oli ehkä parempikin olla vaan hiljaa.
Mutta nyt taas jaksaa jo analysoida.
Osalla mielessä on ollut niitä kuuluisia jälkiviisauksia, se on kumma miten jotkut ihmiset osaa pantata tietoa pitkään vain kertoakseen sen jälkeenpäin. Minulla jos löytyisi suuria viisauksia, kertoisin ne varmasti jo etukäteen. Osa taas on jo suunnannut katseen seuraaviin vaaleihin. Niihinhän ei ole enää kuin puolitoista vuotta.
Ja kylläpä itsetutkistelun paikka on. Koivukylässä ihmiset teki töitä ja silti äänestysprosentti hipoo kuuttakymppiä. Hakunilassa Oripuiston äänestysalueella jäätiin 57%, samanlaisia viestejä kantautui Korsosta. Kunnallisvaaleissa prosentti on muutenkin pienempi.
Koko kunnallisvaalien ja valittavien valtuutettujen merkitys kyllä häviää, jos ison lähiön asukkaista alle 40% käy äänestämässä. Voiko silloin enää puhua kansalaisten vaikuttamisesta? Tai voiko silloin enää katsoa demokratian toteutuvan?
Paljon myös odotan Iso-Antin työryhmältä. Ja ehkäpä sitäkin enemmän vielä jatkotoimenpiteiltä. Valitettavasti olen oppinut huomaamaan, että on niin helppoa "perustaa työryhmä" ja "tehdä selvitys", mutta sitäkin vaikeampaa ryhtyä radikaaleihin ratkaisuihin, joita selvityksen ja työryhmien yhteenvedot vaatisivat.
Surullista on myös se, että analyysia vaaleista ja omia mietteitä pitää tuoda esille MTV3:n ja Hesarin kautta. En tiedä johtuuko se siitä, että halutaan tuoda julki ettei SDP ole jymähtänyt paikoilleen. Vaiko siitä, ettei ihmiset usko asioiden menevän eteenpäin normaalia reittiä organisaatiomme hallinnon kautta.
Vaikka kyynikko olenkin, odotan innolla eri vaalianalyysikeskusteluja, joissa aion (ehkäpä sitten päätä seinään lyöden) tuoda esille omia ajatuksiani ja tulevaisuuden näkymiäni. Kyllähän todellisuus on se, että uusia ajatuksia ja uusia keinoja tähän työhön tarvitaan. Soppatykit, vaalimökit, ruusut ja kahvit on ihan jees. Mutta tarvitaan myös muuta. Tarvitaan niitä hulluja ideoita, joista ehkä jopa puolet saattaa toimia. Ja tarvitaan niitä hulluja ihmisiä, jotka ovat valmiita laittamaan itsensä likoon ja kokeilemaan niitä hulluja ideoita.
Ja tarvitaan myös niitä ihmisiä, jotka antavat tälle liikkeelle uudenlaiset kasvot. Niitä, jotka eivät ole jo keski-iän ylittäneitä miehiä. Niitä, jotka voivat uskottavasti puhua omalla kokemuksella pienten lasten kanssa elämisestä, pätkätyön tekemisestä, asumistuesta ja pakosta ostaa oma asunto. Ja ne ihmiset pitää löytyä muualtakin kuin esitteen kannesta. Niitä ihmisiä tarvitaan paikallisiin yhdistyksiin ja paikalliseen toimintaan.
Vastoinkäymiset on vain mahdollisuus oppia uutta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Esa Suomisen blogissa on käyty melko pitkä ja vilkas vaalienjälkeinen keskustelu. Syitä on heitelty useita. Heitän päälle vielä yhden huomion, joka koski etenkin Uudenmaan ehdokkaita ja vaalityöntekijöitä.
Nuoret ovat aikaisempaa aktiivisempia ja entistä kiinnostuneempia kansalaisvaikuttamisesta ja globaaleista asioista. Puolueen tavoitteita lukiessa kävi tuskallisen selväksi se, ettei SDP osaa lainkaan puhutella nuoria äänestäjiä. Vaalityön aikana vihreiden ja vasureiden vaalityöntekijät vetivät nuoret pois SDP:n mökeiltä, puhuen asiantuntevasti maailman tapahtumista. Suurin osa SDP:n ehdokkaista ja vaalityöntekijöistä seisoi silmät tyhjinä, kun nuoret tiukkasivat kantoja hyvinkin paljon julkisuutta saaneista asioista. Ulkopuolinen tuomio oli tyly: puolue on kiinnostunut vain omasta vallastaan, eivätkä ehdokkaat tunne Suomen rajojen ulkopuolista maailmaa.
Nuorten silmissä puolueen linja on urautunut ja globaalin kansalaisvaikuttamisen vastainen. Prosessi on (tai kuuluisi olla) kaksi suuntainen, koska kansalaisvaikuttaminen pyrkii valtaosin kohdistumaan politiikkaan.
Se mitä vihreät todella tekevät on asia erikseen. SDP näyttää sulkeneen ovensa debatilta aktiivisten kansalaisten välillä, mutta vihreät puolueena ja vasemmistoliittolaiset nuoret tarjoavat väylän vaikuttamiselle. Tämä näkyy suoraan nuorten kiinnostuksessa puolueita kohtaan.
Ulkoasiainministeriö, kepa, Amnesty International, Ihmisoikeusliitto ym. järjestävät paljon tilaisuuksia ja toimintaa Suomessa. Olen paikan päällä huomannut, että SDP:n edustajisto koostuu pääosin yhdestä henkilöstä: usein puhujana toimivasta Erkki Tuomiojasta, jonka tuskin tarvitsee pelätä putoamistaan eduskunnasta. Vihreitä ja vasureita paikalla riittää. Globaali asiantuntemus ja asiantuntemattomuus korostuvat puolueiden ehdokkaiden kannanotoissa. Oli kirotun noloa ryntäillä pitkin toreja ja nettipalstoja paikkailemassa sitä, etteivät useimmat SDP:n ehdokkaat näytä eläessään avanneen Uutispäivä Demaria kummempaa mediaa kasvojensa eteen.
Lähetä kommentti