Tänään kävin jatkolähetteellä ensimmäistä kertaa fysioterapiassa ja kyllä on kummallista kun veri kiertää. Pää on hehkunut punaisena koko päivän ja käsissä, päässä ja naamassa on pistellyt. Siis samalla tavalla kun joskus istuu jalan päällä ja veri pääsee sen jälkeen kiertämään. Jo heti olo oli kuin hakatulla ja veikkaan, että huomenna tulen olemaan kipeä. Tänään on myös ensimmäinen päivä moneen viikkoon, kun ei ole tarvinnut ottaa särkylääkettä. ehkä se tästä.
Päivällä oli töissä taas yhdet viisikymppiset. Ja niitähän riittää. Tuntuu hullulta ajatella sitä hetkeä kun itse on viisikymppinen. Mimosa olis jo vanhempi kuin minä nyt. Ja mitä sitä silloin olis saavuttanut? Asunto olis ehkä viimeisiä lyhennyksiä vaille maksettu, olettaen että asutaan vielä sillon samassa kämpässä. Siis yli 20 vuoden päästä.
Sillon joskus yläasteikäisenä kun tiesi kaiken, jo lukioikäiset tuntu älyttömän vanhoilta. Nyt alkaa melkein kaikilla kavereilla olla tulossa tai menossa kolmenkympin rajapyykki.
Mitä sitä sitten elämässä pitäis saavuttaa?
Omalla äidilläni oli minun ikäisenä kaksi lasta, helvetisti asuntolainaa, vakituinen työpaikka ammattiliitossa, jonkinlainen poliittinen ura eli siis lautakuntapaikka tms. ja pienen budjetin vaalikampanja kunnallisvaaleissa.
Minä vannoin ja vakuutin, että teen kaiken eri tavalla kuin äitini. Elän paljon parempaa elämää.
Ja mikäs meidät sitten erottaakaan... Mulla on vain yksi lapsi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti