Mummot on mukavia

Kyllä sitä hassuista jutuista saa mielen piristymään.

Tänään oltiin Antin kanssa Klaukkalan syysmarkkinoilla ja taas meni sipulit käsistä. Mutta sitäkin enemmän oli todella mukava jutella mummojen kanssa. Antin mummo tuli käväsemään ja tietty sukulaismummot on aina kivoja. Mutta myös ihan tuntemattomat mummot.

Sipulit jotenkin vapautti mummot kertomaan omista pihoistaan ja vuoden -95 lämpimästä kesästä ja kuinka silloin tulppaanit kukkivat joulukuussa. Kansaneläkkeen pohjaosan tipputamisesta olen kuullut kerran jos toisenkin ja monet kerran on mummo melkein käynyt silmille, kun se Lipponen on niin huonosti kohdellut.

Mukavaa, kun tuli hyvä mieli. Eläkeläiset on ainakin mulle ollut aina se vaikein ryhmä jalkautumisessa. Vaikka kuinka yrittää, en osaa samaistua eläkeläiseen; päivärytmiin, syömiseen, harrastuksiin, rahan käyttöön... Ja kun ei osaa samaistua tai tiedä siitä elämästä mitään, on hirveän vaikea antaa oikeita vastauksia.

Mummot on myös kovin usein kultaisia. Ne tulee ilmaisen tavaran perässä, mutta myös aina muistavat toivottaa jaksamista ja onnea.

Mun mummo on ihana. Vähän höpsö, mutta ihana. Ja me ollaan hauskasti samassa tilanteessa, nekin muuttaa. Minä puhkun intoa, että pääsen isompaan. Ja mummo puhkuu intoa, kun pääsee pienempään.

Mummon kanssa soitellaan vähintään kerran viikossa ja se osaa aina kuulla mun äänestä, jos jokin on vialla. Se osaa aina valita oikeat sanat ja kysyä oikeat kysymykset ja ymmärtää vaikkei mitään sanoisikaan. Se on oikeastaan enemmän kuin mummo.

Mummo on lohduttanut, kun ihmissuhteissa on ollut vaikeaa. Mummo on auttanut, kun on ollut rahasta tiukkaa. Mummo on kuunnellut, kun on ollut sanottavaa. Mummo on vienyt matkoille ja retkille, kun olin pieni.

Toivottavasti jokaisella on mummo. Ja vaikka mummo täyttää ensi vuonna 70v, mä toivon, ettei se vanhene koskaan.