Yksinhuoltajan elämää

Olen monesti miettinyt niitä aikuisia, jotka kasvattaa lastaan tai lapsiaan yksin.

Jussi tekee välillä omituisia työvuoroja, tällä tuli neljä vuoroa putkeen. Ja kun
ei nää toista kahteen vuorokauteen, tulee välillä koettua yksinhuoltajutta
pienissä pätkissä.

Ei voi kuin ihmetellä niitä ihmisiä ja sitä tahdonvoimaa, jolla päivistä selviää.
Jos toinen on matkatöissä tai tekee paljon iltavuoroja, tietää sen toisen
kuitenkin taas kohta tulevan. Silloin saa aikuista juttuseuraa, itse hengähtää ja
tehdä muutakin kuin viettää aikaa lasten kanssa leikkien.

Pitää olla mieletön tukiverkosto, että selviää. Tai voi harrastaa. Tai edes
suunnitella omia säännöllisiä menoja.

Toivon todella, että neuvolaverkosto toimii ja apua sieltä saa pyytämättä.
Voisin kuvitella ainakin itselläni olevan melkoinen kynnys avun pyytämiseen.

Ja tänään taas jaettiin sipuleita.

Antti oli oikein lehtimainoksellakin ilmoitettuna Pähkinärinteen markkinoilla
patsastelemassa ja kukkasipuleita jakamassa. Tunnissa meni parisataa pussia
ja kylläpä jäi vesisateesta ja pienestä räntäpyrystä huolimatta hyvä mieli.
Huomenna uudestaan Klaukkalassa ja siinäpä se viikonloppu menikin...