Keikkaa pukkaa

Sovin tänään Mimosalle hoidon ensi viikon tiistaille, daameille pukkaa taas keikkaa. Ärsyttää, jos ääni ei palaudu siihen mennessä. Onneksi ohjelmistossa ei Veli Siskon lisäksi ole suurempia kiekumisia, on meinaan ääni enemmän tota kellaribassoversiota tällä hetkellä.

Laulaminen vaan on niin mukavaa. Vaikka 12 vuotta koulun kuorossa oli välillä yhtä tuskaa ja leireillä kotkalaulujen laulaminen tulee unissaankin. Nyt jos yhdet treenit jää väliin, huomaa tapailevansa uusimman laulun sanoja bussimatkalla tai kotona puuhastellessa.

Huomenna olis häät. Oltiin vähän yllättyneitä, kun Jussin serkku kutsu meidät kakkukahvihäihin, me kun ei olla ikinä oltu oikeen tekemisissä. Eikä ole Jussikaan ollut. Mutta velvollisuudentunnosta tottakai mennään. Mimosa sai uuden prinsessamekon ja juhlasukkikset. Mekko on tietty vaaleanpunainen ja se jo mietti kaikkien mummojen edessä keikistelyä, silleen prinsessat kuulemma tekee.

Illalla on vastapainoksi Arsin 30-vuotisjuhlat. Jussi intoutui suunnittelemaan omia vuoden kuluttua tulevia juhliaan ja tajusin, että sehän on kohta ovella. Ikäkriisi on aiemminkin iskenyt, jotenkin se kolmekymppiä on se rajapyykki, jolloin on pakko olla aikuinen. Mä taidan kyllä olla tästä meidän vanhasta porukasta se viimeinen joka täyttää. Kaikki mun koulukaverit on mua vanhempia, mä kun menin vuotta aiemmin kouluun. Ja tovereistakin kaikki taitaa olla mua vanhempia. (Uutta sukupolvea ei nyt lasketa mukaan.)

Toisaalta on kiva kun on juhlia. Ehkäpä liittyen ikäkriisiin, on mulla jo hetken aikaa ollut ihme mieltymys siihen illanistumiseen. Ehkäpä ne menetetyt rillutteluvuodet huutaa olemassaolollaan. Ja ehkäpä se SAKKIsta pois siirtyminen on aiheuttanut vieroitusoireita. Työreissuja kun oli riittämiin, eikä sillon kyllä mitään baareilua kaivannut.

Ehkäpä mun pitää tarjoutua toveri Mölsälle seuraksi tekemään Koivukylän baarikierros, täällä kun näitä kippoloita riittää. Tosin voi ne viihdehalut hävitä jo ensimmäisen baarin kohdalla...