Se oli aivastus

Ahdistaa, eikä saa henkeä. Aivastuttaa ja niiskututtaa ja kurkkua särkee.

Juuri kun selvisin puolentoista viikon vatsataudista, alkoi sunnuntai-iltana ilmestyä hirvittävän kokoisia rakkuloita kurkkuun. Nenä meni tukkoon ja aivastuksia alkoi vaan tulla jostain. Eilisen päivän sinnittelin töissä hämärän rajamailla ja tänään jäinkin jo kotiin.

Voi kökkö.

Joululahjoja pitäisi ehtiä ostelemaan, joulukortitkin pitäisi saada tehdyksi ja joka-aamuinen Mimosan joulukalenterikin aiheuttaa jo ylimääräistä ahdistusta. Meillä on kun on semmonen taskukalenteri, johon pitäisi keksiä jotain suurta ja mahtava joka aamuksi. Ensimmäiset 7 luukkua vielä riitti ideoita, mutta hiipumaan päin on.

Tulisi jo lunta. Ankeeta on, kun ei nää päivän valoa kuin työpaikan ikkunasta.

Perjantaina oli Vernissassa meidän järjestämät perinteiset työväen iltamat. Oli muuten mukava tapahtuma. Innostuin täysin siitä jo etukäteen ja vannoin, että samanlaiset on tulossa ensi vuonnakin, tai no oikeastaan tietty paremmat.

Ja lauantaina oltiin taas Antin poppoon kanssa jalkautumassa Tikkurilan joulumarkkinoilla. 350 nenäliinapakettia meni humahtaen, niin että piti jo rueta säännöstelemään. Yhdelle kun pakettia tarjosi, oli kahdeksan ihmistä jonossa. Muitakin ehdokkaita oli mukavasti paikalla. Niemi-Saaren Marilla olin älyttömän upea roll-up, vetoaa varmasti porukkaan.

Mukavaa, että on muitakin paikalla. Meillä on edessä vielä tiukat paikat, että selvitään näistä vaaleista kunnialla. Ja siinä ei auta muu, kuin se, että joka ikinen ihminen kaivetaan työväenyhdistysten listoilta päivystämään kadulle ja muistuttamaan tulevista vaaleista.