Vihdoinkin. Pääsimme siis kahden asunnon loukusta yhden asunnon velkavankeuteen. Reilun parin viikon päästä maanantaina myydään ja
tiistaina ostetaan asunto. Tilillä käy hirvittävä määrä rahaa ja saman tien lähtee pois.
Nyt alkoi hirveällä tohinalla pakkaus ja purkaminen. On meinaan kertynyt taas reilussa kolmessa vuodessa tavaraa niin hirveesti joka paikkaan, että oikeen ahdistaa.
Keittiön kaapista löytyi eilisillalla yli 20 kuohuviinilasia. Mihin ihmeeseen semmosta määrää kukaan tarvitsee? Meillä on myös kolme pahvilaatikollista videokasetteja, olen meinaan hamsteri nauhottamaan elokuvia ja omasta mielestä hyviä ohjelmia. Meillä on vaan jo monta kuukautta ollut VHS-videot rikki, eli eipä niitä ole paljon päässyt katselemaan.
Olohuone alkaa jo tuntua varastolta enkä ole vielä edes päässyt alkuun.
Uudesta päivähoitopaikasta ei ole tietoakaan. Hieman hirvittää. Tulee meinaan vaikeet ajat, jos pitää kerran tunnissa kulkevan bussin varassa viedä ja hakea Mimosaa hoitoon.
Sain myös tänään aikaiseksi ihmeen. Varasin ajan piilarien sovitukseen. Jos vaikka kokeilis semmosia.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Siistiä. Siis se, että kohta entinen koti meni kaupaksi. Muuten ei taida olla niin kovin siistiä. Siis siellä kohta entisessä kodissa.
Olen itsekin joskus ihmetellyt sitä, miten sitä kertyykin niin kaikkea kaappeihin. Hämmästyttävää on se, miten voi unohtaa kaiken sen, mitä on joskus kaappeihinsa laittanut.
Jos tästä voisi jotain oppia, se olisi varmaan se, että kaappien sisällöt kannattaisi kerran vuoteen inventoida ;)
Ehdottomasti samaa mieltä.
Ja kun niitä kaappeja on paljon. Kun saa koko kierroksen joskus käytyä läpi, pitää heti jo aloittaa uudestaan.
Pitäis aina olla mukana joku tiukkis, joka väittää vastaan jokaisen säilytettävän tavaran kohdalla.
Sen vuoksi muutolle pitää ottaa aikaa, jotta voi käydä hilavitkuttimien kanssa surutyön eron väistämättömyyden edellä.
Tsemppiä muuttopuuhiin!
Nimimerkki "been there - done that - ihan liian monta kertaa"
Lähetä kommentti