Pakkopullaa

Ystäväni Hannan kanssa olemme jäseniä Paska Äiti ry -nimisessä
yhdistyksessä ja jäsenyys sai taas tänään yhden merkin olemassaolostaan.
Tarhassa olisi ollut vanhempien kahvitus ja en oikeesti viitsinyt lähteä.

Jussi oli menossa hakemaan Mimosaa, mutta siellä olisi ollut lasten leipomaa pullaa.
Ja yhteinen kahvitteluhetki tarhan tätien kanssa.

Viimeksi pakotin itseni menemään ja hymyilin nätisti samalla kun join ennätysvauhtia kahvini. Vaikka maitokin oli päässyt loppumaan.

Mä en ymmärrä mitenkä semmosesta tilaisuudesta voi saada niin kummallisen ja ahdistavan.
Kaikki tuijottelee seiniä ja kattoja ja tarhatädit yrittää väkinäisesti pitää yllä keskustelua, varsin huonolla menestyksellä.

No, mä olin viimeksi ja Jussi sai oman osasta tarhan kodin välisestä vuorovaikutuksesta. Vaikka kyllä sitäkin on ja hyvää sellaista. Se vaan tapahtuu luonnollisissa tilanteissa ja silloin kun on oikeasti asiaa, puolin ja toisin.

Kaularangan kuvien tulokset sain, eikä muuta löytynyt kuin paha ryhtivirhe vuosien jumittumien vuoksi. Lääkkeeksi lisää fysioterapiaa ja sitä Method Putkistoa...

Ja asuntokaupat jäi tällä erää tekemättä, eivät suostuneet maksamaan pilkkahintaa enempää, joten olkoot.

Illalla käytiin tsekkailemassa Vernissaa Vantaan demariakatemian päätösjuhlailtamia varten. Sormia syyhyttää, kun ajattelenkin. Me oikeasti järjestetään vanhan ajan iltamat ja ihmiset on innoissaan koko hommasta. Jes!