Mahtava päivä!
Kökötin neljä tuntia tihkusateessa Maalaismarkkinoilla Kunnallisjärjestön teltalla ja oon edelleenkin ihan fiiliksissä.
Vaikka edellisistä vaaleista ei oo kun vuosi aikaa, on jalkautumisvarpaat vipattanut jo pitkään. Enkä silti muistanut kuinka mukavaa se on, sairasta eikö totta?
Antin kanssa näperreltiin kolmisensataa pussia Antin mainoksilla, sisällä kukkasipuleita. Vaikka etukäteen vähän arvelutti Antti jakamassa siemeniä, jotka sitten keväällä puhkeaa kukkaan...
Pussit meni ennätysvauhtia ja ihmiset oli todella iloisesti yllättyneitä, kun saivat jotain vähän pysyvämpää kuin karkkia tai kahvia.
Demareiden teltta oli ehdottomasti suosituin ja meillä oli ylivoimaisesti eniten talkoolaisia ja luottamushenkilöitä paikalla. Kemppisen Hilkka kävi ottamassa kuvia Kristillisdemokraattien ja Keskustan tyhjästä teltasta samaan aikaan kun meidän teltalla kävi kuhina.
Ehdokkaita oli paikalla monta, mutta myös meitä muita. Ja sehän se meidän vahvuus onkin, ihmiset tekevät vapaaehtoisesti aatteen eteen hommia.
Hilkalle ja Mölsän Jukalle puhuinkin, että kaikki nämä ihmiset kannattaisi hyödyntää. Meidän kojulla kannattaisi tehdä muutakin kuin jakaa karkkia. Samaa on pohdittu yksissä tuumin Kuntsin Hannankin kanssa. Ensi vuotta varten täällä on siis yksi vapaaehtoinen pohtimaan, mitä uutta voisi kehitellä.
Innolla odotan seuraavaa keikkaa!
lauantaina, syyskuuta 30, 2006
perjantaina, syyskuuta 29, 2006
Lasten suusta...
Voi meidän Mimosaa...
Mä olen ollut alusta asti sitä mieltä, että tytössä on jotain kummallista, siis hyvällä tavalla. Tyyppi syö oliiveja, tykkää muikuista ja sen mielestä Anttia pitää äänestää vaaleista riippumatta.
Ja kun äidin ylpeys on rajaton, pakko jakaa näitä sen kuolemattomia lauseita...
"Toihan on ihan kun se meidän Paavo Lipponen, siis se demari."
Katsoi Simpsoneita ja kuvassa oli Springfieldin pormestari
"Mä taidan tällä kertaa vetää vaan jotain kevyttä."
Suunnittelimme illallisen syömistä etelän reissulla
"Eiks' aikuinen mies osaa käydä suihkussa?"
Samaan hissiin tuli pahanhajuinen naapurimme
"En mä voinu tietää, ettei niin saa tehdä. Mähän en oo kato aikuinen."
Tyyppi oli maalannu hammastahnalla vessan lattiaa
Tyyppi oli piirtänyt mattoon alleviivaustussilla
torstaina, syyskuuta 28, 2006
Perhe-elämää parhaimmillaan
Epätodellisin mielin olen tänään kuunnellut Lastensuojelun keskusliiton
julkaisemaa tutkimusta aikuisten ihmisten suhtautumisesta lasten kasvatukseen ja varsinkin siihen tapaan, jolla lapsia pitäisi kasvattaa.
Olen satavarma, että kysymysten esittämistapa on ollut kummallinen. Ei kai kukaan
täysijärkinen aikuinen ihminen ole sitä mieltä, että lasta saa lyödä?
Myönnän häpeissäni, että joskus 1,5 vuotta sitten, kun Mimosalla oli uhma pahimmillaan, otin joskus tukasta kiinni. Tapahtumaa edelsi monen tunnin tappelu jostain älyttömästä asiasta, kuten vaikkapa ruuan syömisestä tai lelujen korjaamisesta. Mimosa loukkaantui aina enemmän siitä, että käytin viimeistä takakeinoa kuin siitä, että tukistaminen olisi sattunut.
Jälkeenpäin olen monesti miettinyt, olisinko selvinnyt ilmankin. Ja kyllä varmasti, kun jälkiviisaana tietää aina kaiken.
Jo tukistaminen tuntui pahalta. Mitä ihmettä siis liikkuu ihmisen päässä, joka potkii tai lyö lasta?
Vielä vähemmän ehkä ymmärrän niitä, jotka lapsena ovat joutuneet vanhempien väkivallan kohteeksi ja haluavat jatkaa ketjua eteenpäin. Minä ainakin haluan suojella omaa lastani niiltä ikäviltä asioilta, joita omassa lapsuudessa olen kokenut.
Olen satavarma, että kysymysten esittämistapa on ollut kummallinen. Ei kai kukaan
täysijärkinen aikuinen ihminen ole sitä mieltä, että lasta saa lyödä?
Myönnän häpeissäni, että joskus 1,5 vuotta sitten, kun Mimosalla oli uhma pahimmillaan, otin joskus tukasta kiinni. Tapahtumaa edelsi monen tunnin tappelu jostain älyttömästä asiasta, kuten vaikkapa ruuan syömisestä tai lelujen korjaamisesta. Mimosa loukkaantui aina enemmän siitä, että käytin viimeistä takakeinoa kuin siitä, että tukistaminen olisi sattunut.
Jälkeenpäin olen monesti miettinyt, olisinko selvinnyt ilmankin. Ja kyllä varmasti, kun jälkiviisaana tietää aina kaiken.
Jo tukistaminen tuntui pahalta. Mitä ihmettä siis liikkuu ihmisen päässä, joka potkii tai lyö lasta?
Vielä vähemmän ehkä ymmärrän niitä, jotka lapsena ovat joutuneet vanhempien väkivallan kohteeksi ja haluavat jatkaa ketjua eteenpäin. Minä ainakin haluan suojella omaa lastani niiltä ikäviltä asioilta, joita omassa lapsuudessa olen kokenut.
Kahden asunnon kuningas
Voi kääk, nyt se on sitten tehty. Omistan 10% rivitaloasunnosta Havukoskella ja lokakuun lopussa vielä 40 lisää.
Sunnuntaina päästään mittailemaan ja tonkimaan kaikki kaapin perukoita myöten uuteen kämppään, kun samaan aikaan on toivottavasti uudet asukkaat jo katsomassa meidän nykyistä kotia.
Kaksi perhettä on jo tällä viikolla soitellut ja kysellyt lisätietoja ja tulossa sunnuntaina katsomaan tarkalla syynillä kämppää. Eli moppi heiluu ja suurennuslasin kanssa vetelen koko perjantai-illan ja lauantaipäivän.
Sunnuntaina päästään mittailemaan ja tonkimaan kaikki kaapin perukoita myöten uuteen kämppään, kun samaan aikaan on toivottavasti uudet asukkaat jo katsomassa meidän nykyistä kotia.
Kaksi perhettä on jo tällä viikolla soitellut ja kysellyt lisätietoja ja tulossa sunnuntaina katsomaan tarkalla syynillä kämppää. Eli moppi heiluu ja suurennuslasin kanssa vetelen koko perjantai-illan ja lauantaipäivän.
keskiviikkona, syyskuuta 27, 2006
Joukkoliikennettä ja juoksua
Aamu alkoi taas mitä mahtavimmalla tavalla. Juuri se bussi, jonka piti viedä minut töihin, jätti vain tulematta. Aina joskus ne tekee niin. Ja ilman syytä. Ja aina, kun ne tekee niin, lähetän tulikiven katkuisen palautteen sähköpostilla. Puhelimella ei pääse läpi.
Päivällä tein sankarisuorituksen; sain ensimmäistä kertaa metalliliiton neljän kuukauden työurani aikana Finnairin plussapalvelusta ihmisen kiinni ja varattua plussapisteillä kahdet lentoliput.
Aikaa meni tosin 25 minuuttia puhelimessa, mutta mitäs minulla muuta on.
Selvitin myös Lippupalvelun lahjakorttisysteemiä. Jonottelin 45 minuuttia puhelimessa, ennen kuin joku vastasi. Ja sitten se joku kertoi, että sen saa sieltä nettisivuilta. Nettisivuilla on vaan väärät tiedot eikä sitä siis ihmiset oikein löydä. Annoin palautetta.
Antin vaalityöryhmän kokous oli illalla ja pää onkin nyt täynnä ideoita ja innosta puhkuen siis odotan tulevaa viikonloppua ja jalkautumista Maalaismarkkinoilla. Viime eduskuntavaalien aikaan olin niin kiinni SAKKIn töissä, ettei oikein vapaa-aikana jaksanut kovin paljon ideoida ja kehitellä uusia juttuja.
Ja sitten siis kotiin. Ja mahtavan päivän päätteeksi huomattiin Mimosan kanssa, että meillä oli vaihdettu lukot. Vaikka pahana olen aina välillä ollutkin, tällä kertaa ei lukkojen vaihto ollut Jussin idea. Talonyhtiön hallituksessa päätimme vaihtaa kaikki asuntojen ja yleisten tilojen lukot. Ja uudte avaimet killuivat avainkaapissa, kotona.
Mimosalta pääsi itku eikä mullakaan ollut lähellä. Onneksi meillä on niin harvinaislaatuinen talonyhtiö, että yleisavaimia on kaikilla hallituksen jäsenillä. Soitto kultaiselle hallituksen puheenjohtaja Ikelle ja ovi saatiin viidessä minuutissa auki.
Ei ollut mun päivä.
Päivällä tein sankarisuorituksen; sain ensimmäistä kertaa metalliliiton neljän kuukauden työurani aikana Finnairin plussapalvelusta ihmisen kiinni ja varattua plussapisteillä kahdet lentoliput.
Aikaa meni tosin 25 minuuttia puhelimessa, mutta mitäs minulla muuta on.
Selvitin myös Lippupalvelun lahjakorttisysteemiä. Jonottelin 45 minuuttia puhelimessa, ennen kuin joku vastasi. Ja sitten se joku kertoi, että sen saa sieltä nettisivuilta. Nettisivuilla on vaan väärät tiedot eikä sitä siis ihmiset oikein löydä. Annoin palautetta.
Antin vaalityöryhmän kokous oli illalla ja pää onkin nyt täynnä ideoita ja innosta puhkuen siis odotan tulevaa viikonloppua ja jalkautumista Maalaismarkkinoilla. Viime eduskuntavaalien aikaan olin niin kiinni SAKKIn töissä, ettei oikein vapaa-aikana jaksanut kovin paljon ideoida ja kehitellä uusia juttuja.
Ja sitten siis kotiin. Ja mahtavan päivän päätteeksi huomattiin Mimosan kanssa, että meillä oli vaihdettu lukot. Vaikka pahana olen aina välillä ollutkin, tällä kertaa ei lukkojen vaihto ollut Jussin idea. Talonyhtiön hallituksessa päätimme vaihtaa kaikki asuntojen ja yleisten tilojen lukot. Ja uudte avaimet killuivat avainkaapissa, kotona.
Mimosalta pääsi itku eikä mullakaan ollut lähellä. Onneksi meillä on niin harvinaislaatuinen talonyhtiö, että yleisavaimia on kaikilla hallituksen jäsenillä. Soitto kultaiselle hallituksen puheenjohtaja Ikelle ja ovi saatiin viidessä minuutissa auki.
Ei ollut mun päivä.
tiistaina, syyskuuta 26, 2006
Olipas jännä päivä
Eilen vihdoinkin ne kauan odotetut jäsenäänestyksen tulokset tulivat ja kylläpä oli suu hymyssä koko loppupäivän. Antti pärjäsi älyttömän hyvin, oli kahdeksas ja mikä vieläkin parempaa, sillä oli eniten ykkösääniä vantaalaisista ehdokkaista.
Hannakin pärjäsi mielettömän hyvin, 15. sija oli huimaa parannusta viime kerrasta ja hommattu pelkällä työllä tässä liikkeessä. Loistavaa, että jäi rahaa varsinaista vaalia varten.
Sunnuntaina meillä oli ensimmäinen asuntonäyttö ja ainakaan vielä ei kukaan ollut tarpeeksi kiinnostunut tarjousta tekemään. Yksi perhe oli kovasti tutkaillut, mutta tänään on niiden oman asunnon arviointi, ehkäpä huomenna onnistaa...
Tänään illalla on taas daamien harkat ja olen edelleenkin ihan älyttömän innoissani koko hommasta. Ensimmäistä kertaa elämässäni mä harrastan jotain, ja kyllä oli aikakin. Uusi työ ( tai sen järkevämmät työajat ) on antanut älyttömästi energiaa työpäivän jälkeiseen elämään ja jaksan siis Mimosan kanssa ravata vaikka missä.
Aamulla tuli tieto myös Espoon päätös metron rakentamisesta. Ehtoja oli kyllä pitkä liuta, mutta kylläpä olisi fiksua, jos pääkaupunkiseudulla edes joskus hamassa tulevaisuudessa pääsisi liikkumaan järkevästi myös poikittaissuunnassa.
Hannakin pärjäsi mielettömän hyvin, 15. sija oli huimaa parannusta viime kerrasta ja hommattu pelkällä työllä tässä liikkeessä. Loistavaa, että jäi rahaa varsinaista vaalia varten.
Sunnuntaina meillä oli ensimmäinen asuntonäyttö ja ainakaan vielä ei kukaan ollut tarpeeksi kiinnostunut tarjousta tekemään. Yksi perhe oli kovasti tutkaillut, mutta tänään on niiden oman asunnon arviointi, ehkäpä huomenna onnistaa...
Tänään illalla on taas daamien harkat ja olen edelleenkin ihan älyttömän innoissani koko hommasta. Ensimmäistä kertaa elämässäni mä harrastan jotain, ja kyllä oli aikakin. Uusi työ ( tai sen järkevämmät työajat ) on antanut älyttömästi energiaa työpäivän jälkeiseen elämään ja jaksan siis Mimosan kanssa ravata vaikka missä.
Aamulla tuli tieto myös Espoon päätös metron rakentamisesta. Ehtoja oli kyllä pitkä liuta, mutta kylläpä olisi fiksua, jos pääkaupunkiseudulla edes joskus hamassa tulevaisuudessa pääsisi liikkumaan järkevästi myös poikittaissuunnassa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
