Kunnallisvaalit jo kummittelee

Meillä oli tänään työväenyhdistyksen kokous. Uusi nimi vielä etsii paikkaansa suussa, me kun ollaan nykyään dynaamisesti ja virallisesti Koivukylän Sosialidemokraatit ry.

Kunnallisvaaleista riitti ihmisillä juttua ja kaikilla on mieletön draivi päällä. Pitkästä on sellainen fiilis, että onpas mukava harrastaa tätä järjestötoimintaa. Kunnallisvaaliehdokkaita tulvii yhdistyksen asetettavaksi ovista ja ikkunoista ja todennäköisesti suurin ongelma meille muodostuu siitä, mistä löydetää vanhemman polven ehdokas. Sellainen joka on reilusti yli viisikymppinen.

Jalkautumisiin löytyy porukkaa ilman minkäänlaista ongelmaa, ihmiset on valmiita tekemään näitä perusjuttuja. Uusien jäsenten vastaanottamiseen on suunniteltu oikein systeemit valmiiksi. Eipä voi kuin taputtaa karvaisia käsiään.

Yhdistyksemme myös linjasi tavoitteitaan puoluekokousedustajainvaalissa, emme tyydy vähempään kuin 20% vantaalaisten paikoista. Ja helpolla laskutoimituksella se tarkoittaa kahta edustajaa. Toivottavasti nyt vaan vantaalainen jäsenistö kokee vaikuttamisen paikan todelliseksi ja äänestää vähintään yhtä hyvin kuin aikaisemmin.

Huomenna on taas ohjelmassa loistava koulutus tulevissa kunnallisvaaleissa touhuaville. Ja näistä koulutuksistakaan ei voi olla kuin ylpeä. Vantaan TSL ja Kunnallisjärjestö järjesti Demariakatemian uusille vantaalaisille puolueen jäsenille ja sen pohjalta jatkettiin kouluttamista kunnallisvaaleihin liittyen. Loistava idea ja vielä parempi toteutus.

Niin Demarinuorissa kuin puolueessakin on väenpaljous johtopaikoille. Ehdokasta on niin montaa sorttia, että luulisi jokaiselle löytyvän jotakin. Innolla odotan kiertuetta puolueen puheenjohtajaehdokkailta, eiköhän Vantaallakin yksi stoppi tehdä.

Joskus se elämä hymyileekin.

Liittokokous lähestyy, osa 2

Nythän sen voikin jo sanoa ääneen, minulla on ehdokas Demarinuorten puheenjohtajaksi!

Kujalan Sanna on nuori, mutta jo paljon aikaan saanut nainen.

Olin Sannan kanssa SAKKIssa töissä samaan aikaan, Sanna projektisihteerinä ja minä järjestö- ja koulutussihteerinä. Sanna teki työnsä hyvin ja ikinä ei tarvinnut pohtia sujuuko asiat sovitulla tavalla.

Ja peräänkuuluttamani ay-liike saa kyllä arvoisensa ehdokkaan tähän kisaan. Sanna on miehisen autoalan aktiivi, oman ammattiosastonsa puheenjohtaja ja metalliliittolainen henkeen ja vereen.

Sormiani jo syyhyttää se keskustelu, jota toivottavasti saadaan kolmen puheenjohtajaehdokkaan välillä aikaiseksi. Toverien väliset keskustelut siitä, millainen järjestö tulevaisuuden Demarinuoret on, toivottavasti saa nyt uusia ulottuvuuksia. Sannan ajatukset käytännön toimista asioiden eteenpäin viemiseksi pääsevät ilmoille ja luulenpa, että vielä moni löytää Sannasta oman ehdokkaansa.

Mielenkiinnolla myös odottelen tulevaa esitystä piiriuudistukseksi. Uudistusta puuhataan minun demarinuoriaikanani jo ties kuinka monetta kertaa, josko tällä kertaa olisi löytynyt se viisasten kivi.

Liittokokousta kohden

Niin se vaan demarinuorten liittokokous lähestyy.

Tämänkertainen kokous olisi ollut viimeinen vielä oikeanikäisenä ja nyt se jää väliin, kun Metalliliiton liittokokousta pidetään samaan aikaan Tampereella.

Puheenjohtajavalinta, sääntömuutokset, liiton poliittiset linjat ja ylipäätään koko liiton tulevaisuuden suunta kiinnostaa kovasti ja jotenkin se kevät herättää meikäläisen sormet syyhyämään jos jonkinlaisiin puhelinsoittoihin.

Nyt onkin tiukka paikka kun puoluekokous on vain muutaman viikon päästä demarinuorten liittokokouksesta.

Ensimmäistä kertaa on päästy näinkin pitkälle kevääseen ennen kuin minkäänlaisia nimiä on ollut framilla. Hetan halukkuus jatkokaudelle ei varmaan tullut kenellekään yllätyksenä, mutta pitkän linjan demarinuorena olin yllättynyt, kun Keski-Suomesta ilmaantui täysin uusi tuttavuus ehdokkaaksi. Demarinuoret ei tietysti suuri mullistaja suomalaisessa yhteiskunnassa tule olemaan seuraavallakaan liittokokouskaudella, mutta normaalijärjellä ajateltuna voisi edes jonkinlainen näkyvyys olla hyödyksi ennen kuin pj-kisaan päättää lähteä.

Uusimaa on aina ollut tunnettu oman tien kulkemisesta ja luulenpa, että tälläkin kertaa omat polut on edessä. Suhde ay-liikkeeseen on meille ollut aina luonteva ja tuskinpa tuo tulee nytkään muuttumaan. Meidän näkemyksemme demarinuorten toiminnasta poikkeaa hyvin monen muun piirin näkemyksestä, tiedä sitten mistä johtuu...

Niskasta kiinni...

... otin itseäni toverin avustamana.

Niin sitä vaan yks kaks ei enää saakaan aikaiseksi. On siis blogi elänyt hiljaiseloa.

Nyt, juuri tällä sekunnilla, lupasin itselleni lopettaa turhien selitysten keksimisen.

Kaikenlaiset liitto- ja puoluekokoukset lähestyy huomaamatta. Kantaa kysellään yhden jos toisen ehdokkaan puolesta ja äkkiä sitä huomaa olevansa taas keskellä kaikenlaista pikku puuhastelua. Ja kylläpä taas heräsi vanhat muistot yhdestä jos toisestakin kampanjasta.

Illalla on TSL:n kokous, ensimmäinen tälle vuodelle. Toivottavasti saadaan paljon aikaiseksi, senkin järjestön parissa on nykyään ihan mukavaa puuhastella.

Avaudun asioista enemmän, kunhan saan aikaiseksi...