Lähtekäämme metsään...

Oltiin viikonloppuna mummon ja papan kanssa Hyvinkäällä sienimetsässä. Pääsishän sitä lähempänäkin, mutta kun sienituntemus on vähän heikonlainen. Noloa oli kävellä mummon kanssa ja kysellä, että mikähän tämä mahtaa olla. Kanttarelli olis ollu ainut, jonka sata varmasti tunnistin. Niitäpä ei sitten löytynytkään. Kärpässieniä löysin, mutta kukas niitä nyt poimis.

Hirvikärpäset ällötti. Yritin taistella naurua vatsaan, kun Mimosa tillitti pienimmästäkin ötökästä ja koko ajan huitoi hirviampiaisia, jotka kuulemma yritti lentää silmälaseihin. Huomaa, että on tyttö kerrostalossa kasvanut.

Viime viikonloppuna olin Kiljavalla SAKKIn 20-vuotisbileissä. Tuli laulettua kurkku käheäksi ja nukkumaan pääsin ennätyksellisesti vasta puoli kuuden aikaan. Kiitos vaan mukavasta illasta tovereille, ja suudelmia Saulille =)

Jälleen kerran tuli todistettua sanonta - kerran SAKKIlainen, aina SAKKIlainen -. Vaikka kuinka pitkä aika ihmisillä oli hallitus- tai työntekijäajastaan, silti palava into SAKKIlaisuudesta on säilynyt. Olin kuuntelemassa 90-luvun alun hallitusten muisteluita ja edelleenkin ihmiset muistavat silloisia taisteluita. Sain myös vihdoin nähdä legendaarisen SAKKI-lypsyn. Siinä on haastetta kerrakseen nykyisille toimijoille.

Olin myös mukana kahdessa kyläpäivässä, Koivukylän Vallattomassa yössä ja Länsimäki-päivässä. Koivukylässä oli jälleen kerran mahtava tunnelma. Vaikka vähän tihutti vettä, oli bändi loistava ja ihmisiä paikalla paljon. Länsimäessä taas satoi vettä kaatamalla ja koko tapahtuma jäi vähän torsoksi.

Vaikka kuinka on hyvä juttu, että puolueen sisällä käydään vilkasta keskustelua ja näissä blogeissakin ihmiset pääsee avautumaan ja tilittämään, mikään ei silti voita oikeaa ja aitoa kontaktia tavallisen kaduntallaajan kanssa. Se, että pääset tuiki tuntemattomalle perustelemaan oman uskosi ja sitoumukseksi. Ja jos vielä tunnet saaneesi lampun syttymään, mikä riemun tunne.

Vantaalla käynnistellään taas demariakatemialle jatkoksi kunnallisvaalikoulutusta, josta olen kyllä ylpeä. Ensimmäinen virallinen startti on 27.10., teemalla 365 päivää kunnallisvaaleihin. Sitä odotellessa.

Syysplunssaa

Kesä meni ja aurinkoisiakin päiviä oli. Sitten kun meni töihin.

Elokuu sujahti ohi kuin huomaamatta ja syyskuu tuli, tuoden tullessaan jokaisen äidin painajaisen; lasten synttärikutsut. Pidän ruuanlaitosta ja pienestä piipertämisestä. Pidän lapsista ja erilaisten juhlien järjestämisestä. Silti varsinkin nämä alle kouluikäisten juhlat on kyllä jostain hyvin läheltä tulisia hiiliä.

Kutsuja oli kiva näpertää ja vaikka Mimosan "plunssa" ja oma elämää kauheampi räkätauti oli päällä, oli silti mukava suunnitella ja toteuttaa rimpsessahörhötyksiä.

Mutta kun kello koitti kaksi ja ihanat lapsukaiset saapuivat... Oltiin etukäteen jo pistetty raja, että vain kuusi kaveria saa kutsua. Ja silti meinas itku päästä. Meteliä oli enemmän kuin laki sallii. Ja Jussin taikatemput sai suuret suosionosoitukset. Puolen tunnini jälkeen oli kaikki keinot jo käytetty ja tuntui, että on pakko turvautua videoon.

Ihme homma, ettei nykyään kakarat osaa itsekseen leikkiä. En mä muista, että mun lapsuuden synttäreillä ikinä olis ollu aikuisia mukana leikittämässä.

Eilen oli virallinen Mimosan syntymäpäivä eikä ole vielä vuottakaan mennyt, etten muistelisi sitä ensimmäistä päivää Kätilöopistolla, kun telkkarista kateltiin tornien kaatumista. Silloin pyöri mielessä millaiseen maailmaan sitä lapsensa on saattanut.

Melkein yhtä mullistava tapahtuma oli tänä vuonna päivää ennen syntymäpäivää. Se suuri ja kuuluisa Lahden tulevaisuusfoorumi. Ihmiset varmasti odottivat paljon. Minussa asuva kyynisyys täytti mielen ja uskon, että vaikka erilaiset vapaamuotoiset kokoontumiset antavat ihmisille paljon, kyllä se kova työ vaan tehdään ihan jossain muualla kokoushuoneissa.

Kävin Hannan blogissa lukemassa kirjoituksen, joka oli suoraan omista ajatuksistani.

Pitää tehä jotain ihan ite.