Ja taas on aika kevätkokousten...

Maalis- ja huhtikuu on monien kevätkokousten aikaa ja yhden jos toisenkin illan saa viettää muistellessa menneen vuoden toimintaa.

Tiistaina oli Vantaan Demarinuorten kevätkokous, josta pitkästä aikaa jäi fiilis, että hommassa on tekemisen meininkiä. Nuorten kunnallisvaaliehdokkaiden määrä näyttää todella hyvälle ja kunnallisvaaleja luotsaa eteenpäin Palviaisen Minna, joka on ottanut homman hyvin hanskaansa. Halua tapahtumien järjestämiseen löytyy.

Tänään taas kokoontui oman puolueosaston väki ja vaikka lukumäärällisesti meitä ei ollut paljon, vajaa 15, oli se lähes 20% yhdistyksen maksavista jäsenistä. Taistelutahtoa löytyy kunnallisvaaleihin yhdeksän ehdokkaan voimin. Kokouksessa hyväksyttiin kunnallisvaaleihin vaalityösuunnitelma, jota ovat ehdokkaat itse olleet rakentamassa. Hyvältä näyttää.

Päätimme myös, että johtokunta soittaa kerran vuodessa kaikki jäsenet läpi ja kyselee kuulumisia. Ensi alkuun kuulostaa melko urakalta, mutta kun johtokunnassa on aktiivisia ihmisiä ja puolueen jäsenrekisteri tarjoaa uudenlaisen mahdollisuuden tietojen päivittämiseen, ei se loppujen lopuksi nyt ihan hirveä urakka ole.

Saimme myös kahden uuden jäsenen kehittelemän mallin siihen, kuinka uusi jäsen otetaan yhdistyksessä vastaan.

Hyvä mieli jäi.

Hommat rulllaa

Vaikkei aurinko eilen paistanutkaan, olipas loistava päivä.

Koivukylän Demarit jalkautui ostarilla ja enpä muista milloin viimeksi niin hyvillä mielin lähti pois. Ruusuja oli 300 kpl, suklaapusuja noin sata, kuumaa kahvia ja mehuakin oli saatavilla. Ihmisiä pörräsi paikalla Koivukylän mittapuun mukaan ihan sikana, ruusut teki kauppansa ja ihmiset oli hyvällä mielellä, muutkin kuin ne, jotka tulivat ravintola Teemasta aamupalalta.

Paikalla oli tulevia kunnallisvaaliehd0kkaita Antin ja Sikun lisäksi neljä ja pitkän useamman toverin tsemppausurakan jälkeen saimme lauantaina vielä yhden ehdokkaan lisää, samalla myös puolue sai uuden jäsenen. Ehdokkaiden lisäksi paikalla oli myös meitä vaalityöntekijöitä puuhastelemassa, että ehdokkaille jäi aikaa ja tilaa jutella ihmisten kanssa. Ja totta tosiaan, alle kahdessa tunnissa 300 ruusua oli löytänyt naistenpäivän kunniaksi uuden omistajan.

Pitkästä aikaa myös kotkien tuleva askartelutapahtuma sai kiinnostuneita ja ehkäpä vähän jännittynein mielin odotan tulevaa torstaita. Mitäs jos sinne tuleekin lapsia kymmenittäin? Edellisestä kerrasta kotkaohjaajana on jokin tovi. Mutta eiköhän se suju.

Hyvä henki yhdistyksessä ja draivi toiminnassa tuottaa tulosta ja eipä voi kuin hymyillä.

HOK-Elannon vaaleissa Vantaan Demarit tuplasivat paikkansa kahdesta neljään. Ei varmaan ole sattumaa se, että yhdistys luukutti koko Koivukylään yhteismainoksen meidän ehdokkaista ja Siku ja Antti menivät molemmat läpi. Sikun äänimäärä oli 250 ääntä ja Antin 230 ääntä. Rantalan Ekikin oli toisella varasijalla 191 äänellä. Loistavaa!

Pulkkamäessä

Enpä muistanutkaan sitä fiilistä, jonka saa vain pulkkamäessä.

Otin itseäni niskasta kiinni ja sohvan houkuttelevasta olemuksesta huolimatta raahauduin Mimosan kanssa pulkkamäkeen. Eipä täällä montaa paikkaa ole, josta ei asfaltti paista, mutta se yksi mäki kuitenkin. Se sama, jossa Antin kanssa joskus pienenä on stigalla vilistetty puita päin.

Voi sitä lapsen riemua, kun on lunta. Ja täytyy myöntää, että kun Hakaniemen tori on valkea ja kylpee auringossa, ei voi olla hymyilemättä. Tapahtui seinien sisäpuolella sitten mitä tahansa. Ja siellähän tapahtuu.

Omaa työaikaa on vienyt paljon perjantainen TEAM -projektin henkilökunnan tiedotustilaisuus. Ihmisillä kun tuppaa olemaan aika paljon epäluuloja kaikkea uutta ja tuntematonta kohtaan. Tosiasia vaan on se, että vaikka kymmenet ja taas kymmenet ihmiset kuudesta ammattiliitosta tekevät vimmatusti töitä projektin eteen ja yrittävät selvitellä asioita parhaansa mukaan, ei kaikki ole vielä selvää. Ja senhän on saanut lukea muutaman toverin kommenteista sieltä sun täältä. No, perjantain tilaisuudesta tulee ainakin mukava ja erilainen. On meinaan luvassa vähän erilainen tiedotustilaisuus kuin mitä voisi kuvitella, mutta enpä paljasta enempää. Mistä muistuikin mieleen, että joku pitää nakittaa ottamaan valokuvia...

Onneksi kohta on pääsiäinen ja muutama päivä enemmän aikaa hengähtää. Seitsemältä töihin, viideltä kotiin, kuudelta ruokaa, seitsemältä pyykkiä ja tiskiä, yhdeksältä koneelle ja yhdeltätoista nukkumaan alkaa jo puuduttamaan. Kaiholla muistelen niitä aikoja, kun piti olla ennen kuutta jo lentokentällä tukka putkella menossa jonnekin kuuseen.

Jospa joskus osaisi olla tyytyväinen siihen mitä on, vaan kun ei.

Kuin pyörälläajoa...

Sain ilokseni pohdiskella erään ystäväni alustuspuheenvuoroa liittyen näihin järjestökuvioihin ja kylläpä ne kuviot muutamassa sekunnissa palaavat mieleen. Metalliliiton mekaanista sihteerityötä on kohta kaksi vuotta takana ja en ole tullut ajatelleeksikaan mitenkä paljon aivot ovat olleet tyhjäkäynnillä.

Nyt kun tilaisuus siihen tuli, kolmessa sekunnissa olin jo täysin aiheen vietävänä ja ideoita sinkoili satoja ilmaan, etten niitä ehtinyt edes kirjailla ylös. Niin se vaan on Siperia opettanut, että selkäytimestä suoltuu hetkessä mitä vaan. Ja samalla ehkä mielen valtasi outo kaipuu siitä adrenaliinista, joka kouluttajan hommassa virtasi. Jokainen keikka oli erilainen ja vaati aina oman valmistautumisensa.

Ylipäätään elämä on käännekohdassa tulevevaisuuden suhteen. Lupasin itselleni Metalliin mennessä, että liittokokousprojektin jälkeen teen taas "oikeita töitä". No kohta on projekti ohi ja olen kyllä kotiutunut Metalliin. Lähitulevaisuuden urakehitys vaan on vähän heikoilla kantimilla.

Tänä vuonna kaikki vanhat koulukaverit täyttävät 30 vee. Menin aikoinaan vuotta aikaisemmin kouluun ja nyt tuntuu kyllä hassulta, kun ihmiset tuskailee oman ikänsä kanssa. Onhan sitä minullakin ollut kriisinpoikasta, en edes uskalla ajatella, mitä se on vuoden vaihteessa. Silloin pikkutyttönä sitä suunnitteli elämänsä ja kaikki kolmikymppiset oli jo ihan elkkuja. Ja enhän mä nyt semmonen oo...

Ehkä sitä vaan pitäis olla stressaamatta, antaa huomisen päivän tulla ja ystävän sanoin relata vähän... Mutta vasta liittokokousten jälkeen...