torstaina, syyskuuta 18, 2008

Muistan paikan kamalan...

Voi pientä raukkaa, kun Mimosa yrittää selvitä läksyistään. Kaikki muut menee, mutta se lukeminen... 10 onnistumisen tunnetta häviää tuhannesosasekunnissa, kun joku menee pieleen.

Tänään kyllä kysyttiin äidiltä hermoja, kun kirjat ja kynät lensi kaaressa neljään kertaan pitkin seiniä. Ja joka kertaa seurasi kunnon raivarit. Kyllähän mä ymmärrän, ettei tässä nyt pelkistä tavujen tavaamisista ole kyse, mutta sain kyllä käyttää kaikki keinoni, etten hermostunut.

Ja täytyy onnitella itseäni, ettei ääni korottunut kertaakaan. Jos joku voi sen uskoa...

On kyllä itsekin joutunut takaisin koulun penkille, asiat opetetaan ihan eri tavalla, kuin silloin minun nuoruudessa. Opettajan ohje olikin, että annetaan opettajan opettaa ja tuetaan muulla tavalla läksyjen tekemistä. Ja vaikka vasta muutama viikko on kulunut, huomaa sen huiman eron kesään verrattuna. Ja loputon sanojen lukeminen jatkuu vielä varmaan aika pitkään...

Aika huisia olla koululaisen äiti...

Ei kommentteja: